POLIITTINEN VETOOMUS: SUOMEN ONNELLISUUSMAINEELLA EI SAA MYYDÄ KATTEETTOMIA UNELMIA

”Maailman onnellisin maa” ei ole onnellinen kaikille. Kansainvälisen vertailun kärkisija ei maksa opiskelijan vuokraa, järjestä työpaikkaa eikä lyhennä opiskelua varten otettua lainaa.

Vetoan eduskuntaan, valtioneuvostoon ja suomalaisiin korkeakouluihin, jotta kansainvälisten opiskelijoiden harhaanjohtava rekrytointi lopetetaan ja väärien lupausten perusteella taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden oikeusturvaa vahvistetaan.

Ylen MOT paljasti joulukuussa 2025, kuinka suomalaisten korkeakoulujen käyttämät koulutusagentit markkinoivat Suomea katteettomilla lupauksilla. Opiskelijoille annettiin ymmärtää, että töitä saa helposti ilman suomen kieltä ja että osa-aikatyöllä voi kattaa elinkustannukset. Suomen onnellisuusmainetta käytettiin perusteluna sille, ettei työmahdollisuuksista tarvitsisi huolehtia.

Tällainen markkinointi voi vaikuttaa ihmisen koko elämään. Opiskelija ja hänen perheensä voivat käyttää säästönsä tai ottaa suuren lainan maksaakseen lukukausimaksut, välityspalkkiot, matkat ja asumisen. Jos luvattua toimeentuloa ei löydykään, jäljelle voivat jäädä velat, köyhyys ja keskeytyneet opinnot.

Jos opiskelija joutuu palaamaan kotimaahansa ilman työtä ja ilman mahdollisuutta maksaa velkojaan, seuraukset voivat koskea koko perhettä vuosien ajan. Tätä riskiä ei saa piilottaa onnellisuusmainosten ja menestystarinoiden taakse.

Suomessa on työpaikkoja, mutta opiskelupaikka ei ole työpaikkatakuu. Korkeakoulututkinto tai oleskelulupa ei myöskään takaa työllistymistä. Nämä asiat on kerrottava selvästi jo ennen kuin opiskelija maksaa tai velkaantuu.

Sama rehellisyyden vaatimus koskee Lähi-idästä, Etelä-Aasiasta ja kaikkialta muualta tulevien opiskelijoiden rekrytointia.

Vaadin seuraavia toimia:

1. Korkeakoulujen on valvottava käyttämiensä koulutusagenttien markkinointia ja puututtava todettuihin väärinkäytöksiin. Rekrytointia ei saa ulkoistaa ilman todellista vastuuta.
2. Opiskelijoille on ennen maksamista annettava ymmärrettävä kirjallinen selvitys kokonaiskustannuksista, kielitaitovaatimuksista, työllistymisen epävarmuudesta ja siitä, ettei toimeentuloa voi rakentaa oletetun työpaikan varaan.
3. Agenttien palkkiot, opiskelijalta perittävät maksut ja korkeakoulusuhteet on tehtävä avoimiksi. Opiskelijan on tiedettävä, kenen etua välittäjä edustaa.
4. Harhaanjohtamisen kohteeksi joutuneille on järjestettävä saavutettava valitus- ja neuvontakanava. Maksujen palautukset ja vahingonkorvausvastuu on selvitettävä tapauskohtaisesti.
5. Epäilyt tahallisesta taloudellisesta erehdyttämisestä on tutkittava. Petosepäilyä ei saa sivuuttaa pelkkänä epäonnistuneena markkinointina, mutta rikosvastuu on ratkaistava näytön perusteella.
6. Koulutusviennin onnistumista on arvioitava myös opiskelijoiden valmistumisen, toimeentulon ja työllistymisen perusteella — ei vain saatujen lukukausimaksujen määrällä.

En väitä kaikkien koulutusagenttien toimivan epärehellisesti. Vaadin vastuuta niiltä toimijoilta, joiden osoitetaan hankkineen taloudellista hyötyä väärillä tai olennaisesti puutteellisilla tiedoilla.

Suomen onnellisuusmaine ei saa toimia suojakilpenä opiskelijoiden hyväksikäytölle. Kestävän koulutusviennin pitää perustua laadukkaaseen opetukseen, rehelliseen tietoon ja opiskelijan oikeuksien kunnioittamiseen.